Bussimatkalla

Taulu kertoo että bussi tulee lahden minuutin päästä.  Vierestä menee toinen bussi. Ihmisiä seisoo käytäville ahtautuneena. Mahdankohan saada istumapaikan omasta bussistani.
Menen bussiini. Neljän paikka on tyhjänä, joten menen siihen. Seuraavalla pysäkillä viereeni istuu nainen, joka haisee vahvasti viinalle, mutta ei vaikuta yhtään humalaiselta. Naisella on turkki päällään, pikemminkin tekoturkki. Hänellä on silmissä rajaukset, muttei ripsiväriä. Hän puhuu miehensä kanssa puhelimessa. Aikovat valmistaa mätitahnaa ja kaviaaria. En tykkää mätitahnasta enkä kaviaarista. Enkä liiemmin tuosta naisestakaan.
Hyppään ulos bussista. Kävelen hiekkatietä pitkin kun takaani tulee tyttö. Tai hänen ikäänsä on vaikea sanoa. Vo ei, olen nähnyt hänet ennenkin. Hän onkin vielä elossa. Miten noilla jaloilla pysyy edea pystyssä. Miksei kukaan hae hänelle ammattiapua anoreksiaa vastaan? Kaverillani oli anoreksia. Hän selvisi, mutta ystävyytemme ei.