maanantai 4. marraskuuta 2013

Ikääntyminen

Olin eilen koko päivän mummolassani mummuni syntymäpäiviä viettämässä. Tuli siis syötyä aika reilusti, jos ei nyt liikaa. Ensin oli tarjolla alkusalaattia missä oli kanaa ja pastaa, sitten oli savulohta, lihapullia, pastaa, perunaa ja vihanneksia. Jälkiruuaksi oli itsetehtyä vadelmapannacottaa ja sitten vielä kahvipöytä kaikenlaisten juustokakkujen ja pullien ja keksien kera. Olo oli lievästi sanottuna turvonnut. Olin vihainen itselleni kotiin päästyäni. Mummulassa vaan on täysin mahdotonta kontrolloida syömisiään. Silti yritin. Mutta mummopa oikein kummasteli että "oletkos alkanut säännöstellä syömisiäsi, kai nyt pyhänä saa herkutella?". Äiti totesi siihen että eeei säännöstele ja tottakai saa herkutella. Itse olen asiasta aikalailla erimieltä. En ole mistään siroimmasta päästä. Kotiin lähdössä sitten halasin vielä mummua ja hän siinä toitotti, että ompas laiha tyttö. Olen täysin normaalipainoinen!
No  jokatapauksessa, lipesin itse aiheesta. Minun piti siis puhua ikääntymisestä. Tämä tuli esille, kun äitini pyysi minua tekemään mummulle kortin. Kortissa ei missään nimessä saisi mainita kuinka paljon mittari näytti tai muutenkaan mitään vanhenemisesta. Olin kummissani. Tein sitten ihan tavallisen tylsän kortin helmiäispohjalle ja sain kehut niskaani.
Vanhat ihmiset ovat usein masentuneita tai toitottavat vain, kuinka vanhoja ovat, ja että ei enää meidän iässä. Miksei enää teidän iässä? Miksei saisi tehdä sitä mitä haluaa, iästä riippumatta. Miksi pitää värjätä piiloon kaikki ne ansaitut hopeat hiussuortuvat? Minun mielestäni ihminen on juuri niin vanha, kuin miltä sisällä tuntuu. Olen ehkä itse vähän huono esimerkki, mutta saatan usein omanikäisieni seurassa kokea jotkut asiat erittäin lapsellisiksi. (Olen siis viisitoista) En vain todellakaan ole sellainen tyypillinen party hard nuori, vaan luokittelisin itseni ennemminkin fiksuksi ja ajattelevaiseksi. On minullakin tietty hulluja unelmia ja olen ehkä lievästi sanottuna pilvilinnojen piirtelijä, mutta ainahan saa unelmoida.
Itse haluan sitten joskus vanheta arvokkaasti ja aion olla ylpeä jokaisesta hopeasta jota kannan päänuppini päällä. Ja niinhän se on, että mitä vanhemmiksi tullaan, sitä viisaampia ollaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti