Täällä käy hemmetinmoinen viime ja vettä sataa. En tykkää yhtään syksyn ja talven siirtymävaiheesta. Rakastan talvea ja syksyä, mutta en marraskuuta. Seison pysäkillä katoksessa muka suojassa, vaikka todellisuudessa vettä sataa niin viistosti, ettei katoksesta ole mitään hyötyä. Villakangastakkini on ihan märkänä.
Kuuntelen kuulokkeista Taylor Swiftin uutta kappaletta Sweeter than Fiction, ja sisäinen swiftieni herää pitkien unien jälkeen jälleen eloon. Kappale tuo ehkä hiukan valoa harmaaseen ja pimeään päivääni.
There you stand next to me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti