Pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä. Kaupungilla on hämmentävän hiljaista. Kaupat on kiinni ja ikkunat pimeinä. Itseni lisäksi Hämeenkadulla kävelee vaan muutama hassu ihminen, eikä autojakaan mitenkään hirveän runsaasti ole liikkeellä. Tuntuu kuin koko paikka olisi unessa. Aivan toista, kuin maanantai-iltapäivänä kello neljän jälkeen, kum kaupat kuhisevat ihmisiä. Kun pääsen puistoon, näen siellä paljpn ihmisiä tuulipuvuissa lasten ja koirien kanssa ulkoilemassa. Tykkään kävelemisestä. Silloin voi antaa ajatusten harhailla vapaasti. Tuuli puskee vasten kasvoja ja kaikki ihmiset näyttävät iloisilta. Hautuumailla oli kynttilöitä. Meidän perhe käy viemässä kynttilät vasta hämärän aikaan. Mummini ja isomummini haudoille.
En ole joutunut kokemaan läheisen kuolemaa. Voin vain kuvitella, miltä tumtuu menettää oma äiti tai sisko tai veli tai vaari. Olin vasta kolmevuotias kun mummini kuoli. Syöpään. Syöpä on mielestäni kamala tappaja. Tajusin sen todellisen kamaluuden vasta lukiessani John Grernin mestariteosta 'tähtiin kirjoitettu virhe'. Se on mahtava kirja. Muuta en voi sanoa. Sanon vain että lukekaa se.